Juhuu! jumppatunti varattu! ja nyt on hyvä olo!

Nyt sain viimein varattua ja itseni innostumaan ryhmäliikunnan iloista. Käyn naapurikunnassa jumppailemassa koska kotikuntani kuntosalille täyttyy ottaa koko vuoden jäsenyys.. Motivaationi kulkee sykleissä, joten en voi maksaa tyhjistä kuukausista siksi olen päätynyt naapurikunnan tarjontaan.. Nyt täytyykin rientää jumppaan että ehtii hyville paikolle lihaskuntoakohottamaan. Jatkan illemmalla ja kerron vuoden ensimmäisen jumpatunnin jälkeiset fiilikset, niitä odotellessa..

 Kyllä oli jumppa kaiken sen häslingin väärtti vaikka juuri ennen lähtöä keksin vaikka mitä puuhaa. Jätän aina kaikki lähdöt viime tippaan sillä INHOAN ODOTTAMISTA. Aioin olla juuri sopivasti kuntosalilla, niin että ehdin vaihtaa vaatteet ja hakea tarvittavat kuntoiluvälineet pumppia varten, vaan toisin kävi. Ajattelin että kun kerran aikaa on ruhtinaalliset puolituntia käyn vielä ennen jumppaa palauttamassa kirjastoon kirjat (jotka oli muuten ainakin 5 kk lainassa mulla.. mut se on jo toinen juttu) ja ajattelin että voisin tankata auton kun mittari läheni uhkaavasti punaisen rajan pohjaa. Jo ajellessa kirjastoon huomasin että kello käy armotta ja kuntosali siis sijaitsee naapurikunnassa n.16 km päässä.. Päätin kuitenkin olla tehokas ja vein kirjat vaivihkaan nopeasti sipsutellen tiskille ja hävisin vähinäänin sillä kirjastosakkoja en ehtisi nyt jäädä maksamaan. Kun palasin autolle päätin että otan riskin ja ajan nopeasti jumppaan, kun bensatankin varoitusvalokaan ei vielä palanut. Tietysti klo. 4 aikaan muutama muukin viaton työmatkalainen oli liikenteessä ja tuntui kuin olisin madellut vaikka nopeusmittari näytti välillä jopa laittomia lukemia. Aloin jo miettiä mitä siinä jumppavarauksessa sanottiin peruuttamattomasta tunnista, saisinko siis sakkoja myös jumpan ohareista ja kaikki vain siksi että mielestäni jumppatunnin odottelu paikanpäällä on tylsää. Kello oli varmasti tasan puoli neljä kun saavuin leimauttamaan sarjalippuni vastaanottoon ja sain vielä onnekseni osallistua jumppaan. Juoksin nopesti pukukoppiin ja vaihdoin jumppakengät ja olin valmis, onneksi olin vaihtanut vaatteet kotona=)
Avattuani jumppasalin oven huokaisin helpotuksesta ja liityin välittömästi alkulämmittelyn askeliin. Kyllä tuntui hyvältä joka liike ja se että tosiaan ehdin jumppaan! Mikä pettymys kaiken sen hölmöilyn jälkeen olisi ollut jos olisin joutunut maksamaan korvausta varatusta tunnista ja varsinkin se kun vihdoin olin sanut raahattua itseni liikkumaan, olisinkin joutunut palaamaan kotiin "tyhjin käsin".
Tunti oli hyvä ehkä hieman tylsä mutta varmasti tehokas, varsinkin vatsalihasliikkeet olivat piristävät. Sali oli täynnä ja viimeisenä osallistujana tungin takariiviin muiden pikkuisen pullukampien joukkoon=)

Tänä aamuna vaaka oli taas liikahtanut alaspäin n.200g  Luojan kiitos; eilisistä popkorneista ja karkeista huolimatta. Nyt on hyvä ja myönteinen olo koko touhuun! Rukan matka jo häämöttää mielessä, samoin viikonlopun vieraat. Hoen päässäni myös mantraa;  tilaan salaattia jos menen ulos syömään, tilaan salaattia jos menen ulos syömään...